Monilla kongressiesiintyjistä oli jotain tunnustettavaa.
Hyppään mukaan trendiin.
Tunnen lääkinnällisten laitteiden ammattikäyttäjät nolottavan kapeasti.
Olen törmännyt heihin paperilla auttaessani laitevalmistajia määrittelemään käyttäjäriskejä laitteidensa riskinhallinnassa.
Vastaanottaessani laitteiden vaaratilanneilmoituksia ja käsitellessäni niitä laitevalmistajan edustajana, olen päässyt kurkistamaan joidenkin ammattimaisten käyttäjien arkeen.
Mutta siinäpä se.
Joten oli jo aikakin laajentaa tietämystäni!
Tähän tarjosi korjaavan toimenpiteen HUS:in, Helsingin, Espoon ja Päijät-SOTEn järjestämä valtakunnallinen laiteturvallisuuskongressi Helsingissä viime viikolla.
Monipuoliset esitykset antoivat paljon pohdittavaa, ideoita ja inspiraatiotakin.
Tässä 10 kotiinviemistä valtakunnallisesta laiteturvallisuuskongressista.
1. Ammattimaisten käyttäjien kirjo
Tajusin vasta nyt kunnolla miten laaja lääkinnällisten laitteiden ammattikäyttäjäkunta on.
Yhtäältä on HUS-kokoluokan toimijoita, toisaalta pieniä ammatinharjoittajia.
Esityksissä tuli hauskasti esiin erilaisia ammattilaisten ääniä: Stadin soundia, Turun murretta, Tampereen nuottia.
Yhden terveydenhuollon organisaation sisällä on vaikka mitä osaajia: hoitajia, lääkäreitä, hankinta-asiantuntijoita, sairaalainsinöörejä, ylifyysikkoja. Vain muutamia mainitakseni.
Tämä skaala saa ymmärtämään että laiteturvallisuuskaan ei voi olla yksi-koko-sopii-kaikille.
2. Sidosryhmäseitti
Laiteturvallisuus kytkeytyy ammattikäyttäjillä moneen sidosryhmään. Esimerkkeinä laitevalmistajat, jakelijat, viranomaiset, potilaat sekä ohjelmistopalveluiden ja verkkokoulutusten tuottajat.
Sidosryhmien kautta laitteisiin ja niiden turvallisuuteen kohdistuu paljon odotuksia, vaatimuksia, mahdollisuuksia ja riskejä.
Jäin miettimään miten ammattikäyttäjät pystyvät kaikkiin niihin vastaamaan. Kongressissa esitelty laiteturvallisuusverkosto on varmasti yksi hyödyllinen apuväline.
3. Prosessipolulla
Eräät esiintyjät kuvasivat laiteturvallisuuden ja sen osaamisen prosessina tai polkuna.
Vaikea olla eri mieltä, kun ottaa huomioon kuinka laitteet, lait, organisaatiot, ammattikäyttäjät ja heidän työnsä muuttuvat ja muokkaantuvat koko ajan. Harva voinee sanoa olevansa koskaan täysin valmis laiteturvallisuudessa.
Vaikka parannuskohteita nimettiin useaan otteeseen ja laki lääkinnällisistä laitteista on jo käytössä, näin joustavuutta niihin vastaamisessa. Töitä kehittymisen eteen tehdään kyllä monella rintamalla. Hyviä käytäntöjä on olemassa. Niitä jaetaan ja uusia kehitetään.
4. Strategiaa ja ruohonjuuritasoa
Opin että laiteturvallisuudessa tarvitaan sekä ylätason visiointia että kädet savessa työstämistä.
Strategiat, suunnitelmat ja oppaat auttavat selventämään käsitteitä ja tavoitteita. Kansalliset suositukset ja kriteerit helpottavat erityisesti pieniä toimijoita ja yksiköitä. Yhtenäiset toimintatavat ovat arvokkaita varsinkin muutosaikoina (esim. hyvinvointialueiden käynnistyminen).
Aktiivisuus ja asenne arjessa ovat tärkeitä. Johdon, esihenkilöiden ja työntekijöiden pitäisi kunkin omassa roolissaan ottaa vastuu laiteturvallisuuden osaamisesta ja edistämisestä käytännön tasolla.
5. Tieto on valtaa
Laiteturvallisuus tuntuu monessa kohtaa kietoutuvan tietoon.
Tieto voi olla sirpaleista ja vaatia selkiyttämistä ohjeen muodossa. Mutta luetaanko ohjeet aina kannesta kanteen?
Jos tieto ei kulje, se lisää riskejä. Kun tietoa jaetaan, tavoittaako se kohderyhmän? Vaikuttaako tieto oikeaan aikaan oikeassa paikassa?
Hyviä tietokäytänteitä on jaettavaksi, kuten tarkistuslistoja ja laiteturvallisuuskävelyjä.
Pohdin että tietojohtamiselle ja tietomuotoilulle olisi kysyntää.
6. Eniten petrattavaa
Yleisön mielestä tärkeimmät kehittämistä vaativat asiat lääkinnällisten laitteiden turvallisuudessa olivat koulutus, osaaminen ja perehdytys. Nämä toistuivat esityksissäkin.
Oli kiinnostava kuulla konkreettisia esimerkkejä kehityskohteiden haasteista ja hyväksi havaituista käytännöistä.
Valmistaja mainittiin tärkeänä toteuttamisen tukena. Saatan kirjoittaa asiasta vielä erikseen, mutta tässä kohtaa totean että valmistajan ja ammattikäyttäjien välisessä vuoropuhelussa on varmasti kehittämisen varaa.
7. Käyttöympäristömuistutus
Teknisiltä asiantuntijoilta kuulin että lääkintälaitetilaakaan ei saa unohtaa laiteturvallisuutta mietittäessä. Mielellään jo suunnitteluvaiheessa olisi hyvä ymmärtää sinne tulevien laitteiden vaatimukset.
Mutta tapahtuuko niin?
Tässä pohdittavaa uusiin tai rempattaviin terveydenhuollon tiloihin. Kuten myös koteihin joissa yhä useammin käytetään lääkinnällisiä laitteita.
8. Sääntelyshokkeja
Sääntelyasiantuntijana kuuntelin kiinnostuneena lainsäädännön käsittelyä ammattikäyttäjien kehyksessä.
Jos uudet pykälät ovat haastavia laitevalmistajille joiden kanssa pyörin eniten, ei pykälien muuttuminen näytä olevan helppoa ammattikäyttäjillekään. Esimerkiksi laitteiden saatavuudessa voi ilmetä odottamattomia häiriöitä tai käytössä olevien laitteiden takuu voi päättyä kuin seinään.
Laiteturvallisuuden luomisessa ja ylläpidossa on tärkeää pystyä ennakoimaan sääntelymuutoksia riittävän ajoissa. Niin edesautetaan vaikkapa riittävien resurssien saamista lakisääteisten tehtävien hoitoon.
9. Hankintavaihe
Kiehtovaa tutustua hankintamaailmaankin. Sain kuulla mitkä tekijät vaikuttavat onnistuneeseen julkiseen hankintaan sekä mitä vaihtoehtoja eri hankintamenettelyt tuovat. Joillakin niistä ehkä saa uutta laiteteknologiaa ripeämmin käyttöön. Se voi lisätä laiteturvallisuutta.
Lisäksi opin hankintojen merkityksestä laiteturvallisuudelle. Kun laiteympäristö muuttuu jatkuvasti, laitevalmistajan ja hankkivan organisaation olisi hyvä keskustella hankintavaiheessa koulutuksista ja riskeistä. Sidosryhmädialogi edistää laiteturvallisuutta.
10. Riskiperusteinen ajattelu
Laitevalmistajien kanssa työskennellessä on tullut tutuksi katsoa laitteita riskien näkökulmasta. Niinpä olikin ilahduttavaa nähdä samanlaista ajatuskulkua ammattikäyttäjien parissa. Ja toisin kuin eräässä esityksessä todettiin, MD-asetus (MDR) kyllä mainitsee ammattikäyttäjät, muun muassa riskinhallintavaatimusten yhteydessä.
Jäin pohtimaan olisiko laitevalmistajien yleisesti käyttämä lääkinnällisten laitteiden riskinhallintastandardi EN ISO 14971 hyödyllinen ammattikäyttäjillekin. Sitähän voi soveltaa lääkinnällisten laitteiden parissa työskentelevät. Standardi perustuu prosessiajatteluun, mitä laiteturvallisuuskongressissa juurikin peräänkuulutettiin.
Tässä esimerkkejä kotimatkalla ja kotona päässä pyörineistä ajatuksista.
Kongressin ansiosta olen paremmin kartalla ammattikäyttäjien tavoitteista, toiveista ja haasteista. Etenkin mitä tulee laiteturvallisuuteen. Tuntuu olen saanut minulle ennestään tuttuun aiheeseen uuden näkökulman. Tai ainakin syventänyt vanhoja hiukan pinnallisia tietoja.
Jäikö sinulla samoja vai eri asioita kuplimaan?
Lukisin mielelläni kommenttisi.
Ja hei, jos haluat jutella lääkinnällisten laitteiden sääntelystä, riskinhallinnasta, käyttöohjeista tai mistä vaan mielessä pyörivästä, laita viestiä. Se ei sido mihinkään. Katsotaan tilanteesi ja voinko ehkä auttaa.
