Vuoden 2024 valtakunnallinen laiteturvallisuuskongressi on junailtu läpi Turussa. Edellisen kongressin pohdintoja löytyy täältä.
Taas tuli opittua paljon uutta. Siitä on kiittäminen monipuolisia esityksiä eri rooleissa toimivilta ammattilaisilta.
Yksi heistä oli Hanna Tiirinki, johtava tutkija OTKES’ista.
Hän kertoi turvallisuuskriittisten alojen kuten ilmailun, raide- ja vesiliikenteen onnettomuuksien turvallisuustutkinnoista, joista voisi ottaa oppeja ja suosituksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Hannan ajatukset saivat uuden sovituksen kotimatkalla kongressista.
Osa kongressikävijöistä joutui Tampereen junaa etsiessään sellaiseen asemalaiturisuunnistukseen, että kongressin näyttelysuunnistus oli siihen verrattuna kuulkaas ihan lastenleikkiä!
Kun oikealle asemalaiturille vihdoin päästiin, ja istuin junan penkissä posket punaisena, mietin
- ”onkohan paitani kuiva Loimaalla vai Humppilassa” (vastaus: vasta Toijalassa),
- ”mistä löytää punainen lanka pohdintaan kongressissa opitusta”, ja
- ”hmm, VR syötti kyllä suoraan lapaan asemalaiturimaratoonilla. Käytetäänpäs Hannan ajatuksia toiseen suuntaan, eli sosiaali- ja terveydenhuollosta raideliikenteeseen!”.
Kuten Hanna painotti, OTKES ei hae syyllisiä. Tarkoitus on oppia ja ennaltaehkäistä. Samaa ajatusta sovellan tässä kirjoituksessani. Kenenkään Tampereen junaan kipittäneen turvallisuus ei tietääkseni vaarantunut, vaikka harmitusta ja hikoilua piisasi.
Katsotaan siis seuraavaksi 4 laiteturvallisuuskongressin oppia raideliikenteeseen.
Laiteturvallisuuskongressissa opittu testissä Turun asemalla
1. Verkostoituminen
Kongressipuhujista ainakin Annika Takala ja Kauro Mulari nostivat esiin verkostoitumisen merkityksen laiteturvallisuuden ylläpidossa ja parantamisessa. Verkostoituminen mahdollistaa yhteisten käytäntöjen kehittämisen, helpottaa tiedon jakamista ja sujuvoittaa riskienhallintaa laiteturvallisuuteen liittyen.
Yksin ei onnistunut asemalaiturin löytäminenkään. Ohjeita kysellessä rupesin jutulle varmaan puolen Turun kanssa (siltä se ainakin tuntui). Lisäksi meillä asemalaituria haeskelevien kongressiosallistujien kesken syntyi nopeasti tiedonjaon verkosto. Käyttämällä useampia silmäpareja ja hoksottimia, päästiin nopeasti laituri 17 ratkaisun jäljille. Eläköön joukkovoima!
2. Viestintä
Viestintä ja tiedon hyötykäyttö ovat tärkeitä laiteturvallisuudessa. Näin kuvasivat muun muassa Tuija Ikonen, Merja Jutila ja Annika Takala esityksissään. Viestimällä oikea-aikaisesti olennaisista asioista sisäisessä ja ulkoisessa verkostossa, varmistetaan laiteturvallisuusosaaminen ja organisaatioiden kehittäminen. Viestintä ilmoitusvelvoitteiden muodossa kannattaa nähdä mahdollisuutena, kuten Marleena Ruutiainen kannusti.
Voi väittää että laituri 17 Turun asemalla oli epäselvästi ohjeistettu. Niin moni sitä etsivä lähti ensin väärään suuntaan. VR-sovellus on yleisessä käytössä junamatkustajilla. Ottaen huomioon että sovellukseen päivittyy lähtöä ennen asemalaituri ja matkan aikana näkee junan kulun reaaliaikaisena, tuntuisi luontevalta lisältä saada näkyviin myös sen aseman kartta mistä junaan nousee. Poikkeustilanteissa kuten Turun asematyömaalla suunnistuskartan kera. Sitä voisi ainakin ajatella palveluhenkisen viestinnän mahdollisuutena.
3. Muutostenhallinta
Muutostenhallinta on osa laiteturvallisuuden ylläpitoa ja kehittämistä. Näin kuvasivat Kauro Mulari, Sirkku Boucht ja Anna-Sofia Korteniemi. Muutoksia tapahtuu henkilöstössä, lainsäädännössä, järjestelmissä ja tiloissa. Muutosten keskellä laiteturvallisuus tarvitse pitkäjänteisyyttä, koordinointia ja käyttäjäkohtaista osaamisen varmistamista.
Turun asemalla muutokset koskivat normaalia asemalaiturikäyttöä rajoittavaa ratapihatyötä ja Tampereen junan asemalaiturin vaihtumista. Niistä viestintä oli hiukan hajallaan, ristiriitaista ja tulkinnanvaraista. Konduktööri osoitti kuitenkin pelisilmää kuuluttamalla pahoittelut asiakkaille aiheutuneesta vaivasta ja lupaamalla Toijalan junan odottavan vaihtomatkustajia. Lisäksi hän viesti organisaationsa halusta kehittyä kannustamalla asiakkaita antamaan palautetta puutteellisista opasteista.
4. Reaktiivisesta ennakoivaan
Arttu Ruotsalainen kertoi laiteturvallisuudesta huollon näkökulmasta. Laitteiden kunnossapito oli pitkään reaktiivista vikojen korjaamista, kunnes ennaltaehkäisevä huolto yleistyi. Tulevaisuudessa huolloissa korostuu ennakoivuus: seurataan ajantasaista tai historiallista dataa, jonka avulla ennustetaan ja pyritään vähentämään suunnittelemattomia huoltoseisokkeja.
Asemalaiturihässäkän taustalla oli havaittavissa reaktiivisuutta, vaikka varmasti opasteilla on tavoiteltu matkustajien junasta myöhästymisen ennaltaehkäisemistä tai ennakointia. Kuten Ruotsalainen toi esiin, haasteena on usein kokonaisuuden ymmärtäminen. Konduktöörin kuulutuksen perusteella ratapihan toimijoilla on siinä kehitettävää.
Laiteturvallisuuskongressissa opitusta oli siis hyötyä kotimatkalla. Verkostoituminen, viestintä, muutostenhallinta ja ennakoiminen ovat niin yleisiä käsitteitä, että oli aika odotettavaa että niiden kautta pystyi pureskelemaan raideliikennehaasteitakin.
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ollut niin vakava. Halusin purkaa omaa turhautumista siitä että en meinannut löytää yhtä asemalaituria. Kirjoittamalla siitä oma olo parani ja ymmärsin että tämä oli vain läheltä-piti tilanne, vähäisin haitoin.
Lopuksi annettava ruusuja VR:lle. VR-sovelluksessa matkalipun yhteydessä on selkeä, nopea ja helppo asiakaspalautetoiminto. Vei alle minuutin antaa kentältä palautetta. Tässä pohdittavaa laiteturvallisuuden kehittäjille.
